Lokakuun viimeinen viikonloppu

On jälleen se aika vuodesta, kun mökillä pitää varautua talven tuloon. Kesäkalusteet varastoon, alamökin vedet poikki ja laiturin tikkaat pois järvestä. Vaikka lehtien haravointi ei kuulu syystöihimme, innostui Jarmo leikkimään lehtipuhaltimella.

Tärkein syy tämän viikon mökkireissuumme oli kuitenkin uusi uuni. Muurari oli purkanut  vanhan vuolukivisen leivinuunin jo syyskuussa. Uuden uunin tilasin jo kesän alussa. Se on Tiilerin Maija -niminen varaava takka lämpiöuunilla. Nyt uusi takka oli valmis ja näyttää hyvälle.

Vanha Nunnalahden leivinuuni

Tiilerin Maija

Oli kiva viettää aikaa mökillä, vaikka satelikin. Lisäksi viimeisenä yöllä oli kova tuuli. Uusi takka lisäsi tunnelmaa pimeään.

Sunnuntaiaamuna luonto oli häikäisevän kaunis. Yöllä oli ollut pakkasta ja aurinko paistoi siniseltä taivaalta. Ei olisi raaskinut millään lähteä kotiin, mutta ensi kertaan 💗

Monipuolista ajanvietettä

Tänä kesänä vietin kesäloman itsekseni mieheni työpaikan vaihdon vuoksi. Oli virkistävää suunnitella koko kesäloma vain itselleni. Tietenkin suunnitelmaan liittyi vahvasti Korhola.

Jo ensimmäisellä lomaviikollani olin 'pökerryksissä' helteestä, jollaiseen en ollut tottunut Kainuussa pitkään aikaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kesälomani olivat olleet enimmäkseen sateisia. Olotilasta ei voinut kuin nauttia.

Päiväni alkoivat aamu-uinnilla virkistävillä Oulujärven laineilla. Lueskelin ja tein puutarhatöitä. Tapasin myös vanhoja ystäviä, jopa lastentarha-ajoilta asti. Kati Wulff Susi, Marjo Niskanen ja Kirsi Kurttila kävivät vierailemassa luonani Korholassa. Katin olen tuntenut eskarista asti. Olimme samalla luokalla ala- ja yläasteen, jonka jälkeen siirryimme eri luokille Vuohengin lukioon, joka sijaitsi Väinämöisen yläasteen kanssa samassa pihassa. Katin kanssa muistelimme partioaikoja ja kerroimme toisillemme elämän vaiheista, jolloin emme pitäneet yhteyttä. Marjoon (kutsumme häntä Upiksi) tutustuin ala-asteen kolmannella luokalla, kun hän tuli normaalikouluun käytyään kaksi ensimmäistä luokkaa Purolan pikkukoulussa. Siitä alkaen Uppi haki minut kouluun joka aamu. Aamulla kun heräsin, hän luki Aku Ankkoja huoneessani. Kirsiin tutustuin, kun siirryimme yläasteelle Väinämöisen kouluun ja sitten kohta jo pääsimmekin ylioppilaaksi samalta luokalta. Useita vuosia on kulunut, että emme ole aina nähneet tai kuulleet toisistamme, mutta kaikkien kanssa juttua riitti, mikä on mielestäni hienoa.

Jotta kesälomastani ei tulisi liian 'ruusuinen' mielikuva pesin muun muassa kaikki matot, täytin halkoliiterit haloilla ja levitin multaa. Välillä olin niin onnellisen väsynyt, että illalla saunan jälkeen nukahdin lähes istualtaan. 

Olen aina ollut todella arka maaseudulla, mutta kesäöiden valoisuus ja Korholan sijainti Savirannan kylän 'ytimessä' lisäsivät turvallisuuden tunnetta. Tiedän, että naapurissa, Onnelassa, on aina joku paikalla, onhan siellä lehmät lypsettävänä. On kiva ajatella, että jos huutaisin pihalla apua, joku kuulisi, mutta liikuin kuitenkin kännykkä mukanani - varmuuden vuoksi. Lisäksi nykyinen pihan avaruus ja kiviaita tuovat oman turvallisuuden tunteen.

Korholassa ei ole käärmeitä, mikä on mahtavaa, mutta muita elämiä on sitäkin enemmän. Sisilisko paistattelee päivää etupihan terassin liuskekivillä, jäniksen poikaset leikkivät pihalla, töyhtöhyypän poikaset juoksentelevat huutaen pihapoluilla ja rannassa majailee silkkiuikkuperhe.

Erilaisia pikkulintuja on todella paljon, mikä välillä aiheuttaa myös päävaivaa. Kun poikaset opettelevat lentämään, usein ne törmäävät myös ikkunoihin. Joskus törmäys on se viimeinen, mutta useat virkoavat vähän aikaa 'levättyään'. Tänä kesänä myös haarapääskyset palasivat taitavin lentonäytöksin pihapiiriimme, ja peseytyivät piha-aitan pohjan hiekassa. Pihan uuteen kiviaitaan muutti kärppäperhe, joka taisi majailla jo navetassa ennen sen purkamista.

Pihaympäristön uudistusta

Tänä kesänä en usko kenenkään jääneen paitsi aurinkoisista päivistä. Minua helle helli koko kesälomani ajan, jonka vietin, muutaman päivän Itä-Suomen tutustumiskierrosta lukuun ottamalla, pääasiassa Kainuussa, Korholassa.

Ennen juhannusta otimme jälleen tehostartin mökin ympäristön uudistamiseen. Tarkoituksemme oli purkaa pihan aittarakennus ja rannassa sijaitseva toinen sauna. Nämä olivat tilan uusimmat rakennukset, mutta ne olivat jääneet meille tarpeettomiksi. Minun näkemys on, että rakennuksia, joilla ei ole käyttötarkoitusta, on turha pitää ränsistymässä. Molemmat edellä mainitut rakennukset toimivat lähinnä tavaravarastoina.

Niinpä juhannuksen aatonaatto aamuna 'luottomiehemme' Ari Rönkkö saapui koneineen. Rakennukset purettiin kasaan, jonka jälkeen puumateriaali poltettiin viereen kaivetussa kuopassa paikan päällä. Ikkunat, ovet ja muut palamattomat materiaalit olimme poistaneet rakennuksista etukäteen. 

Rakennukset paloivat isolla liekillä, eikä pieni sadekuuro haitannut työn suorittamista. Kahdeksan tunnin jälkeen molemmat rakennukset olivat enää muisto vain. Lopuksi konemiehemme tasoitteli palokuopat ja rakennusten pohjat. Maisemointi jäi minun tehtäväksi kesälomallani.

Näin tuli taas muutama neliö lisää ruohonleikkuuta. Ensi kesänä päältäajettava ruohonleikkuri on jo tervetullut, vaikka olen pitänyt sitä 'turhakkeena', sillä pidän hyötyliikunnasta, jonka viikoittainen ruohonleikkuu kesälomalla mahdollistaa.

Ainutlaatuinen paikka

Olemme miettineet ajatusta Korholan myynnistä. Jos asuisimme lähempänä ja mökkimatka olisi alle kolme tuntia, emme edes ajattelisi paikan myyntiä, mutta 1 200 kilometriä edestakaisin viikonloppuna, tai vaikka pidennetyn viikonlopun aikana, on liikaa. Meidän elämä on, ja tulee jatkossakin olemaan, Helsingissä.

Korhola on ihana paikka. Olemme kunnostaneet ja uudistaneet rakennuksia sekä ympäristöä rakkaudella siitä alkaen, kun paikka siirtyi meille. Sekä päärakennus että alamökki on remontoitu perusteellisesti. Viimeisimpänä navetan, toisen rantasaunan ja piha-aitan purku ja uusi huopakatto päärakennukseen. 

Meillä ei ole kiire myydä paikkaa ja toivommekin, että se löytää arvoisensa ostajat, jotka haluavat itselleen jotain ainutlaatuista. Tila on ollut pitkään samalla suvulla, ja Savirannalla asuu useita henkilöitä, joiden juuret ovat Korholasta - Savirannan kantatilalta.

Jos olet kiinnostunut tästä monien mahdollisuuksien paikasta noin kolmen hehtaarin tontilla Oulujärven rannalla, voit laittaa minulle sähköpostia, joka löytyy blogin takana -sivulta. Sovitaan tutustuminen paikan päällä.

Alla kuvia päärakennuksesta sisältä:

Eteinen ja portaat yläkertaan

Makuuhuone, josta ovi vaatehuoneeseen

Keittiö, jossa mm. keraaminen liesi, uuni, astianpesukone ja
leivinuunin hella

Olohuone

Portaikko yläkertaan

Talvisauna. Kesällä käytämme rantasaunaa.

Kylpyhuone, jossa pyykinpesukone ja
lämminvesivaraaja

Kattoremontti

Korholan päärakennus on Jarmon isän Jorman rakentama vuonna 1989. Vanha Korhola, joka oli hirsirakennus 1800-luvulta, paloi kulotuksen seurauksena vuonna 1988. Peltikatto on suojannut taloa siitä asti, nyt oli siis jo vaihdon aika.

Elokuun ensimmäisenä maanantaina Pohjalan Eurokatteen ripeät kattomiehet Aleksi ja Jesse saapuivat hommiin. Vanha peltikatto purettiin pois, se suuntasi uusiokäyttöön Kuusamoon. Seuraavaksi tarkastettiin alapohjan kunto, joka todettiin terveeksi ja villoja myöten kuivaksi.

Huopakaton pohjaksi kattomiehet tekivät uudet ruotteet, jonka myötä katon korkeus kasvoi noin 20 senttiä. Ruotteiden päälle asennettiin OSP-levyt ja niiden päälle vielä Icopalin huopakate rimoituksella. Lopuksi reunat pellitettiin ja katolle asennettiin kaksi alipainetuuletinta.

Vesirännejä jouduttiin uuden katon vuoksi asentamaan uudelleen ja tulipa siinä samalla lisättyä rännit myös talon takaseinälle, jossa niitä ei aiemmin ollut. Nyt on talossa hieno katto, joka kestää tulevien vuosien tuulet ja myrskyt.