Aamulenkki kauniissa maisemissa

Kalastajia Vanhankaupungin lahdella.

Aamukuura penkeillä Arabianrannassa.

Aurinko nousee Arabianrannassa.

Uuden kotimme takapihan 'keidas'.

Pihakiikku.

Siian lippoajia Vanhankaupunginlahdella.

Arabianranta.

Marraskuu ja ei vieläkään lunta. Viime vuonna tähän aikaan Korholassa oli jo kolattavat hanget. Meidänkin pihallemme ilmestyi Polariksen mönkijä lumiauralla varustettuna. Mönkijästä onkin ollut todella paljon hyötyä niin lumi- kuin puutöissäkin. Taidettiin sillä vetää muutaman kerran lumihankeen juuttunut autokin takaisin ajoradalle.

Mutta nyt ei näy lunta ja ilman lämpötilakin on ollut lähes +10 astetta joka päivä. Aamulla, kun avaan silmät, aurinko pilkistää taivaanrannassa. Pakko päästä lenkille.

Korholassa aamulenkkini sijoittuivat Savirannantien etenemiseen päästä päähän, joka on n. 7 kilometriä soraista metsätietä, minkä reitille sijoittuu noin kymmenkunta taloa. Helsingissä taas kierrän Arabianrannasta Vanhankaupunginlahdelle ja siitä Koskelantietä Kumpulan maauimalan vierestä omakotitalojen puutarhojen kautta Kampukselle ja takaisin Arabianrantaan. Matkaa kertyy ehkä saman verran, mutta maisemat ovat erilaiset, lisäksi tapaan matkani varrella ihmisiä, tätä ei koskaan tapahtunut Savirannalla - mitä nyt muutaman kerran auto pyyhälsi ohitseni.

Arabianranta ja Vanhankaupunginlahti ovat sielunmaisemani, toivottavasti sinäkin nautit kuvista.

Rentouttavaa viikonloppua,

Minna

Uusi koti Helsingissä

Pöytä - Hay Loop, FinnishDesignShop, tuolit - Vitra, Stockmann.

Hesari on saapunut oikeaan osoitteeseen.

Tasan vuosi sitten Jarmo aloitti työt Kajaanissa ja muutti intoa puhkuen synnyinseudullemme. Minä pakkasin vuorostani laukkuni vuoden vaihteessa ja näin alkoi työntäyteinen vuosi Korholan kunnostusta.

Vuodessa rakennukset on käyty läpi ja kunnostettu, muutama isompi projekti on jäljellä, mutta ikävä Helsinkiin ja lähelle lapsiani vei voiton.

Pyhäinpäivän iltana saavuimme pienen muuttokuorman kanssa Arabianrantaan ja avasimme uuden kotimme oven. Talo on aivan uusi, ja emme olleet tutustuneet siihen muuten kuin valokuvissa. Aluehan oli meille tuttu jo vuodesta 2003 alkaen ja talonkin valmistumista olimme seuranneet vierestä, kun vielä asuimme naapurissa.

Suurin osa tavaroista jäi Korholaan, mukana toimme vain henkilökohtaisimmat tavarat. Uusi sohva, ruokapöytä ja tuolit löytyivät helposti netistä. Tilaamani tavarat toimitettiin meille heti alkuviikosta. Nyt asunto alkaa jo näyttämään kodilta.

Jatkossakin Korhola säilyy kakkoskotinamme, ja tulemme viettämään sillä lähes kaiken vapaa-aikamme.

Minulle on kuitenkin tärkeää olla saatavilla, jos Emma tai Ville tarvitsevat apuani. Lapsethan ovat aina äidille tärkeintä maailmassa. Jatkossa kerron keltaisen talon elämästä silloin, kun sillä vierailemme ja välillä voitte lukea, mitä muuta kuuluu elämäämme - toivottavasti hyvää.

Ihanaa marraskuuta,

Minna

Seinämaalaus Hämeentiellä, Arabianrannassa.

Ilmalämpöpumppu

Nyt se sitten tuli meillekin ... ilmalämpöpumppu. Mieheni mukaan tämä 'ihme' säästää meidän sähkölaskussa huomattavan summan - toivottavasti. Vaikka sähkölaskumme eivät ole kesäaikana olleetkaan suuret, talvi on tulossa. Kainuun alueella toimiva Loiste -sähköyhtiö on ollut muutaman puheluni kohde siirtomaksujen vuoksi. Tuntuu uskomattomalta, että sähkölasku on kahdelta kuukaudelta n. 40 - 50 euroa, ja siirtomaksu on vastaavalta ajalta kolminkertainen.

Talossamme on suorasähkölämmityksen lisäksi iso leivinuuni ja puulämmitteinen sisäsauna. Juuri eilen ilmestyneen Vattenfallin tiedotteen mukaan ilmalämpöpumppu voi ollakin hyvä hankinta, tarkastellaan sitä seuraavien sähkölaskujen yhteydessä.
Vastustin 'pumpun' hankintaa monta vuotta. Jarmo vakuutteli sitä kannattavaksi ja lopulta löytyi testien paras vaihtoehto ja huippuasentaja Teemu Härkönen, joka on Scanofficen valtuutettu asentaja. Teemun asiantunteva palvelualttius jo ensimmäisestä puhelusta vakuutti Jarmon vielä enemmän oikeasta valinnasta.

Eilen Teemu sitten saapui tarvikkeineen. Oli ihailtavaa katsella ammattimiehen toimintaa lähes kahdeksan tunnin ajan ja lopussa hän antoi meille vielä selkokielisen opastuksen ilmalämpöpumpun käytöstä ja huollosta. Takapiha, terassi ja seinä olivat Teemun lähdettyä siistissä kunnossa, eikä meidän tarvinnut kuin nauttia asennuksen tuloksesta.

Nyt nautimme pumpun kierrättämästä lämmöstä ja 'Putinin' silmän (ilmalämpöpumpun silmä) valvonnasta.

Lämpöä syksyyn,

minna
 

Yöpakkasta

 

Tänä aamuna maa oli ensimmäisen kerran kuurassa tälle syksylle. Terassin laudoitus ja ruoho tökötti huurteessa, lisäksi auton ikkunat olivat umpijäässä. Yöllä pakkasta oli -3 astetta. Aamu valkeni pirteässä auringon paisteessa ja minulla oli siivouspäivä.

Viikonloppuna lauantai-iltana kävimme vielä rantasaunassa ja uimassa - vedenlämpötila oli 8 astetta. Sunnuntaina laitoimme saunan talviteloille;
tyhjensimme vesipumpun ja otimme letkun pois kaivosta. Laitoimme lauteet kuivumaan ja tavarat terassilta sisätiloihin. Portaat jäivät kuitenkin vielä laiturin päähän - ehkä pulahdamme vielä järveen ennen jäiden tuloa.

Juuri kun olimme saaneet saunan valmistelut valmiiksi, koimme oudon valoilmiön - taivas ja Oulujärvi muuttuivat purppuran värisiksi. Tuuli yltyi ja vastarannalla näkyi sateenkaari.

Sunnuntaina myös veneen moottori siirtyi sisätiloihin talvisäilöön ja vene käännettiin nurinpäin rannalle. Jarmon moottoripyörä sai paikan autotallista. Uudet ajelut ensi kesänä.

Nyt saa talvi tulla, mutta toivottavasti sitä ennen on vielä monta aurinkoista syyspäivää - heidå kesä 2015!

Minna

Uimaan

Tähän kesään on kuulunut uiminen päivittäin säästä huolimatta.
Ensimmäisen kerran pulahdin järveen toukokuun 30. päivä ja vielä eilen kävin ottamassa muutaman vedon saunan yhteydessä. Rentouttavaa.

Veden lämpötila oli ensimmäisellä kerralla 12 astetta ja eilen saman verran. Suurimman osan kesästä vesi on ollut n. 15 - 18 asteista,
mutta elokuussa meni parina päivänä 20 asteen raja rikki.

Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi ja erilaisia rantoja löytyy. Rantamme on minun mieleen, sillä voin sukeltaa järveen suoraan laiturilta, eli kohdallamme on kohtalaisen syvää. 

Olen päättänyt jatkaa uintiharrastusta järvessä niin pitkään kun mahdollista.
Nähtäväksi jää, tuleeko minusta uusi avantouimari.

Lähiruokaa

Vadelmapensaita pihassa.

Vadelmasatoa.

Raparperimehu valmistumassa.

Alkudrinkki; raparperimehua pienellä terästyksellä.

Nautin hyvästä ruuasta ja myös sen valmistamisesta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen, äitini painostuksesta, kävin talouskoulun. Silloin ajattelin sitä lähinnä välivuotena, kun en osannut päättää, mitä lähtisin opiskelemaan, mutta näin jälkikäteen täytyy myöntää, että äiti ajatteli parastani ja on koulusta ollut hyötyäkin.

Sunnuntaisin on ihana herkutella ja hyvän aterian valmistelut aloitan jo edellisenä päivänä. Pakastimessa meillä on hirvenlihaa, jota olemme saaneet paikalliselta hirviseuralta - metsästävät maillamme. Eilen lämmitin leivinuunin ja laitoin pataan hirvenlihapaistin ja savuluita veden kera yöksi hautumaan. Aamulla nautinnollinen tuoksu täytti koko asunnon. Liha oli mureaa ja liemi taivallisen maksuista savuluiden ansioista. Meidän sunnuntailounas oli lisäkkeitä vaille valmis. Suosittelen, kokeilkaa, ihastutte.
Järkiruuaksi tarjolla on tuoreita marjoja. Pihan vadelmapensaat ovat tuottaneet satoa viime viikkojen aikana. Ensin olin ihmeissäni, kun vadelmat kypsyvät eri aikaan. Lähes joka päivä on kypsynyt uusia marjoja, vaikka edellisenä päivänä olin kuvitellut poimineeni pensaat tyhjäksi. Hyvä näin.

Viinimarjoja tänä vuonna meillä onkin vähemmän, sillä leikkasimme keväällä 20 pensasta matalaksi niiden huonokuntoisuuden vuoksi, ensi vuonna mehustamme sitten niitä. Mutta tänä kesänä raparperit ovat tuottaneet satoa ja vieläkin saan valmistaa niistä herkkuani, raparperimehua. Tässä linkki yhteen hyvään ohjeeseen
http://chocochili.net/2011/05/kesainen-raparperijuoma/, ja netistä löytyy lisää.
Raparperimehu toimii hyvin janojuomana ja terästettynäkin drinkissä.

Nyt ovat metsät puollollaan puolukoita ja sieniä. Ainut asia, joka estää minua 'kirmaamasta' päivittäin metsään, on hirvikärpäset - ne pienet viheliäiset liimautujat ja ahma, jonka on kerrottu liikkuvan jopa pihoissa lähiseudullamme. Ehkä kuitenkin yritän onneani vielä tulevalla viikolla.

Nautinnollista sunnuntaita,

:) Minna

Onko se ohi?

Huhuu... sinne meni - lyhyt KESÄ. Elokuussa saimme lopulta nauttia parin viikon ajan auringosta ja lämmöstä, jopa täällä Kainuussa. Silloin yritimme tehdä kaikki hommat, mitä olimme aikonut tehdä kesän ajan, kun olisi lämmintä - maton pesut, ulkomaalaukset ja sammaleenestoaineet katolle ... Aurinkoinen aika hurahti nopeasti ja nyt huomaan jo pihassamme keltaisia lehteä, syksyn merkit.

Elokuussa kävimme pitkän viikonlopun Helsingissä, joka sai ajatukset taas palaamaan sinne. Viime syksynä muutto Kainuuseen tuntui mahdollisuudelta, jota olin odottanut 25 vuotta, eli ajan, jonka olin asunut pääkaupunkiseudulla. Nyt paluumuutto on koettu, eikä se valitettavasti vastannut sitä, mitä olin toivonut.

Lisäksi minusta tuntuu, että olen kaukana lapsistani, Emmasta ja Villestä. Vaikka on sähköpostit ja kännykät, puuttuu fyysinen läheisyys. Tunne, että olen saatavilla, mikäli he tarvitsevat minua. Luulen, että he ovat olleet etäisyydestä vain mielissään, sillä olen holhoava, mutta minulla on ikävä.

Helsinki tarjoaa mahdollisuuksia ... voin valita, mihin menen syömään tai leffaan, kierrellä kauppoja ajattelematta sen enempää mitään tai poiketa välillä kahvilassa. Kajaanissa on yksi elokuvateatteri, kahvilat ja ravintolat sulkevat ovensa todella aikaisin ja se ns. pääkatu, Kauppakatu, ei myöskään häikäise nykyisin tarjonnallaan. Lisäksi tietenkin vielä on välimatka meiltä, asummehan 30 kilometrin päässä kaupungista.

Haluan kuitenkin painottaa, että rakastan Korholaa. Emme missään nimessä ole luopumassa siitä. Olemme juuri saaneet alamökin remontin loppuun, ja

muutamia maalaustöitä huomioimatta, kaikki on lähes valmista, vai onko omakotitalo koskaan valmis. Jos/kun päätämme muuttaa takaisin Helsinkiin, jää Korhola meidän vapaa-ajan asunnoksemme, kuten se oli aiemminkin.

Aloitin muuten opiskelun perjantaina. Hain keväällä Kajaanin ammattikorkeakouluun ja pääsin suorittamaan tradenomin tutkintoa monimuoto-opetuksessa. Perjantaina oli ensimmäinen koulupäiväni puoli yhdeksästä ilta kahdeksaan ja vielä lauantainakin, sunnuntaina olin sitten aivan poikki uusista asioista. Näitä lähipäiviä minulla on kerran kuussa ainakin parin vuoden ajan, eli senkin vuoksi tulen käymään Kajaanissa jatkossakin joka kuukausi.

Tulevaisuus on siis auki ja otan päivä kerrallaan. Lähetän työhakemuksia Helsinkiin ja toivon, että tulen huomioiduksi. Siihen asti nautimme syksyn raikkaudesta ja toisistamme.

Lupaan olla ahkerampi kirjoittaja syksyn aikana. Jotenkin elokuussa, vaikka aurinko paistoi, ajatukseni olivat hukassa/jäässä.

Mietteliäänä,

Minna

Road trip pohjoiseen

 

 

Lapsuuteni kesiin kuului usein automatka Pohjois-Norjaan ja -Ruotsiin. Koko perhe pakkautui isän uuteen Saabiin tai Volvoon, kumpi automerkki oli kulloinkin hänen suosiossa - yleensä Saab. Mukaan pakattiin teltta, spriikeitin ja makuupussit, ja tietenkin kylmälaukku Ruotsin tuliaisia varten - voi oli silloin huomattavasti halvempaa rajan toisella puolella, Haaparannassa. Tämän nostalgian vuoksi halusin kokea pohjoisen automatkan vielä kerran.

Meidän kesälomamatkan ensimmäinen etappi oli Paltamosta - Sirkkaan, Leville. Sää oli kesäinen, eli vettä tuli kaatamalla lähes koko matkan. Levillä saavuimme illan jo hämärtyessä ja pääsimme saunaan Levin Sokos hotelliin. Porealtaassa ei kylläkään ollut vettä, mutta loistava illallinen Kiisassa korvasi poreiden puutteen.

Seuraavan aamuna emme pitäneet mitään kiirettä. Nautimme aamiaisen ja kävimme tutustumassa Levi -keskukseen, joka oli muuttunut viime käyntiemme jälkeen. Kirkon toisella puolella katua oli Thaihierontaa ja olipa suksitelineeseen jäänyt yhdet sukset kevättalven sesongista.

Puolen päivän aikaan suuntasimme Muonion ja Kilpisjärven kautta kohti Tromssaa.
Kun laskeuduimme Kilpisjärveltä kohti Jäämerta, vastaan tuli useita pyöräilijöitä. Täytyy nostaa hattua, että jaksavat polkea ylämäkeä. Lähempänä Tromssaa sää alkoi kirkastumaan ja aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa.

Tromassaan saapuminen oli jotenkin juhlallista - meri kimmelsi, aurinko paisto ja tuntui kuin olisimme saapuneet 'ihmemaahan'. Meillä ei ollut varausta yöpaikkaan, joten luotimme Scandiciin ja sieltä löytyikin vapaa huone kohtuulliseen hintaan.

Tutustuimme kaupunkiin ja ihastelimme sen rentoa meininkiä. Kävimme syömässä Piccolo -nimisessä ravintolassa, jossa saimme hyvää palvelua, ja vielä suomeksi. Seuraavana aamuna aurinko paistoi jälleen. Suuntasimme gondolihissille ja kaupungin ylle. Näkymä oli kaunis - suosittelen.

Iltapäivällä lähdimme ajamaan Narvikin kautta Kiirunaan. Kun ylitimme rajan Ruotsin puolelle maisema muuttui vuoristojen jälkeen karuksi, mutta joka puolella oli pieniä mökkejä - ilmeisesti kalastajille. Pari ketunpoikastakin sattui tien viereen ihmettelemään menoamme.

Taas illan jo hämärtyessä saavuimme Kiirunaan - kaupunkiin, joka  siirretään kaivoksen tieltä muutaman vuoden kuluessa. Asetuimme Scandic Ferrumiin, joka oli 'aavekaupungin' maamerkki. Hotellihuoneemme ikkunasta avautui näkymä kaivokselle, LKAB:lle. Hotelli oli sisustettu kauniisti; vuolukivilattiat, iso takka ja monet muut yksityiskohdat tekivät vierailusta viihdyttävän. Kuitenkin ajatus kaiken, kuten myös hotellin, purkamisesta/siirtämisestä kolmen kilometrin päähän, tuntui oudolta. Ilta sujui nopeasti, kun löysimme biljardipöydän ja pääsin jopa kerran voittamaan Jarmon 8-pallossa.

Aamiainen oli katettu kauniiseen ravintolasaliin, joka huokui 'menneen maailman' arvokkuutta; kuparilampunvarjostimet, isot taulut, poronsarvivalaisimet ja mustat pinnatuolit - mihin nämä kaikki viedään, uuteen paikkaan vaiko kaatopaikalle. Kaupungissa aisti, että kaivos on käyttänyt kaikkeen rahaa ja materiaalia. Kiirunan kirkko, joka kuulemma siirretään sellaisenaan uuteen paikkaa huokui rahaa vanhoissa tummissa hirsissään.

Kiirunan mysteeriä olisi voinut ihmetellä pidempääkin, mutta minä halusin jo jatkaa matkaa kohti Haaparantaa, sillä olimme suunnitelleet, että otamme alamökille keittiön mukaan Ikeasta. Ehdimmekin sinne kuudeksi, ja saimme keittiösuunnitelman, mutta paikka meni kiinni jo seitsemältä ja tavarat jäivät hyllyihin. Ehkä luotamme sittenkin Aution puutyön keittiöihin, jälleen kerran.

Ikean jälkeen emme enää jaksaneet ajaa Ouluun, Jarmon veljen luokse, vaan jäimme Tornioon juuri avattuun hotelli Olofiin. Siellä kristallikruunun alla, erittäin pehmeässä vuoteessa, nukuimme makoisan illallisen jälkeen. Seuraavana päivänä kävimme vierailulla Timon luona ja ajoimme kotiin. Kilometrejä matkan aikana auton mittariin kertyi n. 2 500.

Ihana, pieni lomamatka ja paljon kauniita maisemia. Pidän Norjasta ja uskon, että palaamme sinne vielä uudestaan.

- minna -