Meidän kesälomamatkan ensimmäinen etappi oli Paltamosta - Sirkkaan, Leville. Sää oli kesäinen, eli vettä tuli kaatamalla lähes koko matkan. Levillä saavuimme illan jo hämärtyessä ja pääsimme saunaan Levin Sokos hotelliin. Porealtaassa ei kylläkään ollut vettä, mutta loistava illallinen Kiisassa korvasi poreiden puutteen.
Seuraavan aamuna emme pitäneet mitään kiirettä. Nautimme aamiaisen ja kävimme tutustumassa Levi -keskukseen, joka oli muuttunut viime käyntiemme jälkeen. Kirkon toisella puolella katua oli Thaihierontaa ja olipa suksitelineeseen jäänyt yhdet sukset kevättalven sesongista.
Puolen päivän aikaan suuntasimme Muonion ja Kilpisjärven kautta kohti Tromssaa.
Kun laskeuduimme Kilpisjärveltä kohti Jäämerta, vastaan tuli useita pyöräilijöitä. Täytyy nostaa hattua, että jaksavat polkea ylämäkeä. Lähempänä Tromssaa sää alkoi kirkastumaan ja aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa.
Tromassaan saapuminen oli jotenkin juhlallista - meri kimmelsi, aurinko paisto ja tuntui kuin olisimme saapuneet 'ihmemaahan'. Meillä ei ollut varausta yöpaikkaan, joten luotimme Scandiciin ja sieltä löytyikin vapaa huone kohtuulliseen hintaan.
Tutustuimme kaupunkiin ja ihastelimme sen rentoa meininkiä. Kävimme syömässä Piccolo -nimisessä ravintolassa, jossa saimme hyvää palvelua, ja vielä suomeksi. Seuraavana aamuna aurinko paistoi jälleen. Suuntasimme gondolihissille ja kaupungin ylle. Näkymä oli kaunis - suosittelen.
Iltapäivällä lähdimme ajamaan Narvikin kautta Kiirunaan. Kun ylitimme rajan Ruotsin puolelle maisema muuttui vuoristojen jälkeen karuksi, mutta joka puolella oli pieniä mökkejä - ilmeisesti kalastajille. Pari ketunpoikastakin sattui tien viereen ihmettelemään menoamme.
Taas illan jo hämärtyessä saavuimme Kiirunaan - kaupunkiin, joka siirretään kaivoksen tieltä muutaman vuoden kuluessa. Asetuimme Scandic Ferrumiin, joka oli 'aavekaupungin' maamerkki. Hotellihuoneemme ikkunasta avautui näkymä kaivokselle, LKAB:lle. Hotelli oli sisustettu kauniisti; vuolukivilattiat, iso takka ja monet muut yksityiskohdat tekivät vierailusta viihdyttävän. Kuitenkin ajatus kaiken, kuten myös hotellin, purkamisesta/siirtämisestä kolmen kilometrin päähän, tuntui oudolta. Ilta sujui nopeasti, kun löysimme biljardipöydän ja pääsin jopa kerran voittamaan Jarmon 8-pallossa.
Aamiainen oli katettu kauniiseen ravintolasaliin, joka huokui 'menneen maailman' arvokkuutta; kuparilampunvarjostimet, isot taulut, poronsarvivalaisimet ja mustat pinnatuolit - mihin nämä kaikki viedään, uuteen paikkaan vaiko kaatopaikalle. Kaupungissa aisti, että kaivos on käyttänyt kaikkeen rahaa ja materiaalia. Kiirunan kirkko, joka kuulemma siirretään sellaisenaan uuteen paikkaa huokui rahaa vanhoissa tummissa hirsissään.
Kiirunan mysteeriä olisi voinut ihmetellä pidempääkin, mutta minä halusin jo jatkaa matkaa kohti Haaparantaa, sillä olimme suunnitelleet, että otamme alamökille keittiön mukaan Ikeasta. Ehdimmekin sinne kuudeksi, ja saimme keittiösuunnitelman, mutta paikka meni kiinni jo seitsemältä ja tavarat jäivät hyllyihin. Ehkä luotamme sittenkin Aution puutyön keittiöihin, jälleen kerran.
Ikean jälkeen emme enää jaksaneet ajaa Ouluun, Jarmon veljen luokse, vaan jäimme Tornioon juuri avattuun hotelli Olofiin. Siellä kristallikruunun alla, erittäin pehmeässä vuoteessa, nukuimme makoisan illallisen jälkeen. Seuraavana päivänä kävimme vierailulla Timon luona ja ajoimme kotiin. Kilometrejä matkan aikana auton mittariin kertyi n. 2 500.
Ihana, pieni lomamatka ja paljon kauniita maisemia. Pidän Norjasta ja uskon, että palaamme sinne vielä uudestaan.
- minna -
