Sähköt poikki

Eilen saimme kokea jotain, mitä olen pelännyt koko talven. Onneksi se tapahtui vasta nyt, toukokuussa. Meiltä nimittäin menivät sähköt yli kuudeksi tunniksi.
Talossamme on sähkölämmitys, mutta myös leivinuuni. Vesi tulee kaivosta, jossa on sähköpumppu, eli olemme riippuvaisia sähköstä.

Jarmo on intohimoinen formula-fani ja lauantain Monacon aika-ajot olivat juuri alkaneet. Silloin se tapahtui, kaikki sähkölaitteet pimenivät, erityisesti se televisio.

Ulkona satoi vettä ja tuuli oli voimakas. Onneksi tietokoneessa ja puhelimessa oli vielä akkua jäljellä.

Katselimme ikkunasta, kuinka sade piiskasi terassille pieniä lehtiä tuulessa taittuvista koivuista. Oulujärvi velloi vaahtopäänä. Naapuri tuli soutuveneellä verkoilta, seurasimme, että he pääsevät rantaan turvallisesti.

Vastaavaa myrskyä en ole kokenut moneen vuoteen. Mietin, mistä saamme ajankohtaista tietoa korjaustöistä. www.loiste.fi -sivustolta löytyi karttaa,
joka kertoi yksityiskohtaisesti, montako henkilöä Savirannantiellä oli ilman sähköä ja samalla tietenkin, mikä oli tilanne koko Kainuussa.

Puolikymmenen aikaan sähköt lopulta palautuivat. Olimme kerenneet jo miettimään,
miten selviäisimme muutaman päivän ilman sähköä - onneksi suunnitelmaa ei tarvinnut ottaa käytäntöön.

Kehityksen tuomista eduista ei ole helppo luopua.

- minna -

Äitienpäivä tuo mieleen muistoja

Äiti ja minä

Äiti, minä ja isä





Emma, Ville ja minä Seinäjoella Jussin häissä.





Emma ja Ville Naantalissa vuonna 1999.





Emma yo 2012 ja Ville yo 2014.

Äitienpäivä tuo mieleen muistoja.

Minulla muistot omasta äidistä ovat jo kaukaisia, sillä menetin hänet vuonna -88. Äitini oli pidetty ja vahva suomalainen yrittäjänainen. Hän menehtyi Romanian Karpaateilla, jonne hän oli matkustanut veljensä Viljon ja ystävänsä Ritvan kanssa. Äidilläni oli synnynnäinen aortan väliseinän heikkous, joten ohut vuoristoilma koitui hänen kohtalokseen.


Minusta tuli äiti vuonna -93, jolloin syntyi esikoiseni Emma. Kuopukseni Ville on häntä 1 v. 5 kk nuorempi. Erosin lasteni isän kanssa, kun Emma ja Ville olivat pieniä. Olimme tavanneet hyvin nuorena ja kerenneet taivaltaa yhteistä matkaa jo 17 vuotta.

Emma ja Ville saivat näin kaksi kotia, joiden välillä he reissasivat täysi-ikäisyyteen asti. Emma muutti omaan asuntoon jo ennen 18 vuoden ikää ja Villekin kokeili itsenäisyyttä asumalla yhdessä tyttöystävänsä kanssa ennen armeijaan menoa. Molemmista on kasvanut ihania ja ajattelevia nuoria.

Olen usein miettinyt, olisiko elämäni erilaista, jos äitini olisi ollut tukemassa minua äitiydessäni. Mitä olisin tehnyt toisin - tuskin mitään?

Olen perinyt päättäväisen ja sinnikkään luonteeni äidiltäni. Elän elämääni kulkemalla jalat tukevasti maassa ja luottaen sanontaan ... elämä kantaa.

Hyvää äitienpäivää,

- minna -

Jäät lähtivät järvestä tänään

Havahduin puolen päivän aikaan, että järvi näytti erilaiselta kuin aamulla.

Oliko vesi noussut jään päälle?

Juoksin rantaan, totesin, että jäät olivat todellakin lähteneet liikkeelle. Tuuli työnsi niitä kovaa vauhti pois. Järven keskiosa oli jo sula, mutta rannan tuntumassa oli vielä iso jäälautta, sekin teki jo natisten lähtöä.

Pihassa on lunta paikoin pieninä läntteinä, mutta luonto työntää jo 'ihmeitään' esille; raparperin punaiset lehdet sojottaa muutaman sentin mittaisina lumikasan vieressä. Sammakkokin on lähtenyt kevätretkelleen.

Taivaalle piirtyi kaunis sydän jäiden lähdön kunniaksi - kesä tulee sittenkin :)

- minna -