Äitienpäivä tuo mieleen muistoja

Äiti ja minä

Äiti, minä ja isä





Emma, Ville ja minä Seinäjoella Jussin häissä.





Emma ja Ville Naantalissa vuonna 1999.





Emma yo 2012 ja Ville yo 2014.

Äitienpäivä tuo mieleen muistoja.

Minulla muistot omasta äidistä ovat jo kaukaisia, sillä menetin hänet vuonna -88. Äitini oli pidetty ja vahva suomalainen yrittäjänainen. Hän menehtyi Romanian Karpaateilla, jonne hän oli matkustanut veljensä Viljon ja ystävänsä Ritvan kanssa. Äidilläni oli synnynnäinen aortan väliseinän heikkous, joten ohut vuoristoilma koitui hänen kohtalokseen.


Minusta tuli äiti vuonna -93, jolloin syntyi esikoiseni Emma. Kuopukseni Ville on häntä 1 v. 5 kk nuorempi. Erosin lasteni isän kanssa, kun Emma ja Ville olivat pieniä. Olimme tavanneet hyvin nuorena ja kerenneet taivaltaa yhteistä matkaa jo 17 vuotta.

Emma ja Ville saivat näin kaksi kotia, joiden välillä he reissasivat täysi-ikäisyyteen asti. Emma muutti omaan asuntoon jo ennen 18 vuoden ikää ja Villekin kokeili itsenäisyyttä asumalla yhdessä tyttöystävänsä kanssa ennen armeijaan menoa. Molemmista on kasvanut ihania ja ajattelevia nuoria.

Olen usein miettinyt, olisiko elämäni erilaista, jos äitini olisi ollut tukemassa minua äitiydessäni. Mitä olisin tehnyt toisin - tuskin mitään?

Olen perinyt päättäväisen ja sinnikkään luonteeni äidiltäni. Elän elämääni kulkemalla jalat tukevasti maassa ja luottaen sanontaan ... elämä kantaa.

Hyvää äitienpäivää,

- minna -