Uimaan

Tähän kesään on kuulunut uiminen päivittäin säästä huolimatta.
Ensimmäisen kerran pulahdin järveen toukokuun 30. päivä ja vielä eilen kävin ottamassa muutaman vedon saunan yhteydessä. Rentouttavaa.

Veden lämpötila oli ensimmäisellä kerralla 12 astetta ja eilen saman verran. Suurimman osan kesästä vesi on ollut n. 15 - 18 asteista,
mutta elokuussa meni parina päivänä 20 asteen raja rikki.

Oulujärvi on Suomen viidenneksi suurin järvi ja erilaisia rantoja löytyy. Rantamme on minun mieleen, sillä voin sukeltaa järveen suoraan laiturilta, eli kohdallamme on kohtalaisen syvää. 

Olen päättänyt jatkaa uintiharrastusta järvessä niin pitkään kun mahdollista.
Nähtäväksi jää, tuleeko minusta uusi avantouimari.

Lähiruokaa

Vadelmapensaita pihassa.

Vadelmasatoa.

Raparperimehu valmistumassa.

Alkudrinkki; raparperimehua pienellä terästyksellä.

Nautin hyvästä ruuasta ja myös sen valmistamisesta. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen, äitini painostuksesta, kävin talouskoulun. Silloin ajattelin sitä lähinnä välivuotena, kun en osannut päättää, mitä lähtisin opiskelemaan, mutta näin jälkikäteen täytyy myöntää, että äiti ajatteli parastani ja on koulusta ollut hyötyäkin.

Sunnuntaisin on ihana herkutella ja hyvän aterian valmistelut aloitan jo edellisenä päivänä. Pakastimessa meillä on hirvenlihaa, jota olemme saaneet paikalliselta hirviseuralta - metsästävät maillamme. Eilen lämmitin leivinuunin ja laitoin pataan hirvenlihapaistin ja savuluita veden kera yöksi hautumaan. Aamulla nautinnollinen tuoksu täytti koko asunnon. Liha oli mureaa ja liemi taivallisen maksuista savuluiden ansioista. Meidän sunnuntailounas oli lisäkkeitä vaille valmis. Suosittelen, kokeilkaa, ihastutte.
Järkiruuaksi tarjolla on tuoreita marjoja. Pihan vadelmapensaat ovat tuottaneet satoa viime viikkojen aikana. Ensin olin ihmeissäni, kun vadelmat kypsyvät eri aikaan. Lähes joka päivä on kypsynyt uusia marjoja, vaikka edellisenä päivänä olin kuvitellut poimineeni pensaat tyhjäksi. Hyvä näin.

Viinimarjoja tänä vuonna meillä onkin vähemmän, sillä leikkasimme keväällä 20 pensasta matalaksi niiden huonokuntoisuuden vuoksi, ensi vuonna mehustamme sitten niitä. Mutta tänä kesänä raparperit ovat tuottaneet satoa ja vieläkin saan valmistaa niistä herkkuani, raparperimehua. Tässä linkki yhteen hyvään ohjeeseen
http://chocochili.net/2011/05/kesainen-raparperijuoma/, ja netistä löytyy lisää.
Raparperimehu toimii hyvin janojuomana ja terästettynäkin drinkissä.

Nyt ovat metsät puollollaan puolukoita ja sieniä. Ainut asia, joka estää minua 'kirmaamasta' päivittäin metsään, on hirvikärpäset - ne pienet viheliäiset liimautujat ja ahma, jonka on kerrottu liikkuvan jopa pihoissa lähiseudullamme. Ehkä kuitenkin yritän onneani vielä tulevalla viikolla.

Nautinnollista sunnuntaita,

:) Minna

Onko se ohi?

Huhuu... sinne meni - lyhyt KESÄ. Elokuussa saimme lopulta nauttia parin viikon ajan auringosta ja lämmöstä, jopa täällä Kainuussa. Silloin yritimme tehdä kaikki hommat, mitä olimme aikonut tehdä kesän ajan, kun olisi lämmintä - maton pesut, ulkomaalaukset ja sammaleenestoaineet katolle ... Aurinkoinen aika hurahti nopeasti ja nyt huomaan jo pihassamme keltaisia lehteä, syksyn merkit.

Elokuussa kävimme pitkän viikonlopun Helsingissä, joka sai ajatukset taas palaamaan sinne. Viime syksynä muutto Kainuuseen tuntui mahdollisuudelta, jota olin odottanut 25 vuotta, eli ajan, jonka olin asunut pääkaupunkiseudulla. Nyt paluumuutto on koettu, eikä se valitettavasti vastannut sitä, mitä olin toivonut.

Lisäksi minusta tuntuu, että olen kaukana lapsistani, Emmasta ja Villestä. Vaikka on sähköpostit ja kännykät, puuttuu fyysinen läheisyys. Tunne, että olen saatavilla, mikäli he tarvitsevat minua. Luulen, että he ovat olleet etäisyydestä vain mielissään, sillä olen holhoava, mutta minulla on ikävä.

Helsinki tarjoaa mahdollisuuksia ... voin valita, mihin menen syömään tai leffaan, kierrellä kauppoja ajattelematta sen enempää mitään tai poiketa välillä kahvilassa. Kajaanissa on yksi elokuvateatteri, kahvilat ja ravintolat sulkevat ovensa todella aikaisin ja se ns. pääkatu, Kauppakatu, ei myöskään häikäise nykyisin tarjonnallaan. Lisäksi tietenkin vielä on välimatka meiltä, asummehan 30 kilometrin päässä kaupungista.

Haluan kuitenkin painottaa, että rakastan Korholaa. Emme missään nimessä ole luopumassa siitä. Olemme juuri saaneet alamökin remontin loppuun, ja

muutamia maalaustöitä huomioimatta, kaikki on lähes valmista, vai onko omakotitalo koskaan valmis. Jos/kun päätämme muuttaa takaisin Helsinkiin, jää Korhola meidän vapaa-ajan asunnoksemme, kuten se oli aiemminkin.

Aloitin muuten opiskelun perjantaina. Hain keväällä Kajaanin ammattikorkeakouluun ja pääsin suorittamaan tradenomin tutkintoa monimuoto-opetuksessa. Perjantaina oli ensimmäinen koulupäiväni puoli yhdeksästä ilta kahdeksaan ja vielä lauantainakin, sunnuntaina olin sitten aivan poikki uusista asioista. Näitä lähipäiviä minulla on kerran kuussa ainakin parin vuoden ajan, eli senkin vuoksi tulen käymään Kajaanissa jatkossakin joka kuukausi.

Tulevaisuus on siis auki ja otan päivä kerrallaan. Lähetän työhakemuksia Helsinkiin ja toivon, että tulen huomioiduksi. Siihen asti nautimme syksyn raikkaudesta ja toisistamme.

Lupaan olla ahkerampi kirjoittaja syksyn aikana. Jotenkin elokuussa, vaikka aurinko paistoi, ajatukseni olivat hukassa/jäässä.

Mietteliäänä,

Minna