Huhuu... sinne meni - lyhyt KESÄ. Elokuussa saimme lopulta nauttia parin viikon ajan auringosta ja lämmöstä, jopa täällä Kainuussa. Silloin yritimme tehdä kaikki hommat, mitä olimme aikonut tehdä kesän ajan, kun olisi lämmintä - maton pesut, ulkomaalaukset ja sammaleenestoaineet katolle ... Aurinkoinen aika hurahti nopeasti ja nyt huomaan jo pihassamme keltaisia lehteä, syksyn merkit.
Elokuussa kävimme pitkän viikonlopun Helsingissä, joka sai ajatukset taas palaamaan sinne. Viime syksynä muutto Kainuuseen tuntui mahdollisuudelta, jota olin odottanut 25 vuotta, eli ajan, jonka olin asunut pääkaupunkiseudulla. Nyt paluumuutto on koettu, eikä se valitettavasti vastannut sitä, mitä olin toivonut.
Lisäksi minusta tuntuu, että olen kaukana lapsistani, Emmasta ja Villestä. Vaikka on sähköpostit ja kännykät, puuttuu fyysinen läheisyys. Tunne, että olen saatavilla, mikäli he tarvitsevat minua. Luulen, että he ovat olleet etäisyydestä vain mielissään, sillä olen holhoava, mutta minulla on ikävä.
Lisäksi minusta tuntuu, että olen kaukana lapsistani, Emmasta ja Villestä. Vaikka on sähköpostit ja kännykät, puuttuu fyysinen läheisyys. Tunne, että olen saatavilla, mikäli he tarvitsevat minua. Luulen, että he ovat olleet etäisyydestä vain mielissään, sillä olen holhoava, mutta minulla on ikävä.
Helsinki tarjoaa mahdollisuuksia ... voin valita, mihin menen syömään tai leffaan, kierrellä kauppoja ajattelematta sen enempää mitään tai poiketa välillä kahvilassa. Kajaanissa on yksi elokuvateatteri, kahvilat ja ravintolat sulkevat ovensa todella aikaisin ja se ns. pääkatu, Kauppakatu, ei myöskään häikäise nykyisin tarjonnallaan. Lisäksi tietenkin vielä on välimatka meiltä, asummehan 30 kilometrin päässä kaupungista.
Haluan kuitenkin painottaa, että rakastan Korholaa. Emme missään nimessä ole luopumassa siitä. Olemme juuri saaneet alamökin remontin loppuun, ja
muutamia maalaustöitä huomioimatta, kaikki on lähes valmista, vai onko omakotitalo koskaan valmis. Jos/kun päätämme muuttaa takaisin Helsinkiin, jää Korhola meidän vapaa-ajan asunnoksemme, kuten se oli aiemminkin.
Aloitin muuten opiskelun perjantaina. Hain keväällä Kajaanin ammattikorkeakouluun ja pääsin suorittamaan tradenomin tutkintoa monimuoto-opetuksessa. Perjantaina oli ensimmäinen koulupäiväni puoli yhdeksästä ilta kahdeksaan ja vielä lauantainakin, sunnuntaina olin sitten aivan poikki uusista asioista. Näitä lähipäiviä minulla on kerran kuussa ainakin parin vuoden ajan, eli senkin vuoksi tulen käymään Kajaanissa jatkossakin joka kuukausi.
Tulevaisuus on siis auki ja otan päivä kerrallaan. Lähetän työhakemuksia Helsinkiin ja toivon, että tulen huomioiduksi. Siihen asti nautimme syksyn raikkaudesta ja toisistamme.
Lupaan olla ahkerampi kirjoittaja syksyn aikana. Jotenkin elokuussa, vaikka aurinko paistoi, ajatukseni olivat hukassa/jäässä.
Lupaan olla ahkerampi kirjoittaja syksyn aikana. Jotenkin elokuussa, vaikka aurinko paistoi, ajatukseni olivat hukassa/jäässä.
Mietteliäänä,
Minna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti