Jo ensimmäisellä lomaviikollani olin 'pökerryksissä' helteestä, jollaiseen en ollut tottunut Kainuussa pitkään aikaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kesälomani olivat olleet enimmäkseen sateisia. Olotilasta ei voinut kuin nauttia.
Päiväni alkoivat aamu-uinnilla virkistävillä Oulujärven laineilla. Lueskelin ja tein puutarhatöitä. Tapasin myös vanhoja ystäviä, jopa lastentarha-ajoilta asti. Kati Wulff Susi, Marjo Niskanen ja Kirsi Kurttila kävivät vierailemassa luonani Korholassa. Katin olen tuntenut eskarista asti. Olimme samalla luokalla ala- ja yläasteen, jonka jälkeen siirryimme eri luokille Vuohengin lukioon, joka sijaitsi Väinämöisen yläasteen kanssa samassa pihassa. Katin kanssa muistelimme partioaikoja ja kerroimme toisillemme elämän vaiheista, jolloin emme pitäneet yhteyttä. Marjoon (kutsumme häntä Upiksi) tutustuin ala-asteen kolmannella luokalla, kun hän tuli normaalikouluun käytyään kaksi ensimmäistä luokkaa Purolan pikkukoulussa. Siitä alkaen Uppi haki minut kouluun joka aamu. Aamulla kun heräsin, hän luki Aku Ankkoja huoneessani. Kirsiin tutustuin, kun siirryimme yläasteelle Väinämöisen kouluun ja sitten kohta jo pääsimmekin ylioppilaaksi samalta luokalta. Useita vuosia on kulunut, että emme ole aina nähneet tai kuulleet toisistamme, mutta kaikkien kanssa juttua riitti, mikä on mielestäni hienoa.
Jotta kesälomastani ei tulisi liian 'ruusuinen' mielikuva pesin muun muassa kaikki matot, täytin halkoliiterit haloilla ja levitin multaa. Välillä olin niin onnellisen väsynyt, että illalla saunan jälkeen nukahdin lähes istualtaan.
Olen aina ollut todella arka maaseudulla, mutta kesäöiden valoisuus ja Korholan sijainti Savirannan kylän 'ytimessä' lisäsivät turvallisuuden tunnetta. Tiedän, että naapurissa, Onnelassa, on aina joku paikalla, onhan siellä lehmät lypsettävänä. On kiva ajatella, että jos huutaisin pihalla apua, joku kuulisi, mutta liikuin kuitenkin kännykkä mukanani - varmuuden vuoksi. Lisäksi nykyinen pihan avaruus ja kiviaita tuovat oman turvallisuuden tunteen.
Korholassa ei ole käärmeitä, mikä on mahtavaa, mutta muita elämiä on sitäkin enemmän. Sisilisko paistattelee päivää etupihan terassin liuskekivillä, jäniksen poikaset leikkivät pihalla, töyhtöhyypän poikaset juoksentelevat huutaen pihapoluilla ja rannassa majailee silkkiuikkuperhe.
Erilaisia pikkulintuja on todella paljon, mikä välillä aiheuttaa myös päävaivaa. Kun poikaset opettelevat lentämään, usein ne törmäävät myös ikkunoihin. Joskus törmäys on se viimeinen, mutta useat virkoavat vähän aikaa 'levättyään'. Tänä kesänä myös haarapääskyset palasivat taitavin lentonäytöksin pihapiiriimme, ja peseytyivät piha-aitan pohjan hiekassa. Pihan uuteen kiviaitaan muutti kärppäperhe, joka taisi majailla jo navetassa ennen sen purkamista.
Mukava oli lukea kirjoitustasi koska itselläni oli ensimmäinen kesä jonka vietin Poissa Kainuusta.
VastaaPoistaVaikka olen asunut jo pitkään pääkaupunkiseudulla, joka kesä olen viettänyt erimittaisia ajanjaksoja Kainuussa. Vaarat ja vedet vetävät puoleensa, ja meillä tietenkin vielä Korhola, jota emme malta pitää pitkiä aikoja yksikseen :)
VastaaPoistaKiva kuulla, että pidit kirjoituksestani <3