Kaikki on niin erilaista

Olen aina asunut joko kerros- tai rivitalossa. En ole koskaan edes haaveillut omakotitaloasumista, saati maalla, 30 kilometrin päässä lähimmästä kaupungista. Kesämökki meillä on ollut, mutta sielläkin olen viihtynyt vain ajoittain, lisäksi isäni oli intohimoinen puuhastelija, eli meille muille jäi hyvin aikaa 'lepäämiseen'. 
En ole vieläkään täysin toipunut kulttuurishokista, joka tähän muuttoon liittyy.

Vaikka olimme puhuneet ja haaveilleet muutosta Korholaan, ikävöin vielä usein Helsinkiin. Onhan täällä paljon asioita, joista nautin, kuten luonto. Esimerkiksi tänä aamuna astellessani jääkaapille, vilkaisin ulos, fasaani tepasteli terassillamme. Olin nakellut kuivat leivät hangelle, että sain ihastella pikkulintujen riemua ikkunan takana aamuteetä siemaillessani - nyt fasaanikin oli löytänyt apajan. 

 

Tammikuussa huvini oli teerien katselu. Niitä tuli satoja syömään urpuja rantakoivuihimme. Puiden oksat notkuivat niiden painosta. Ikkunamme alta pomppii myös jäniksiä ja oravia.

Oveltamme avautuu huikea näkymä Oulujärvelle. Kesällä järvimaisema on häkellyttävä, mutta myös talvella valkean aavan katseleminen on rauhoittavaa. Nyt kun aurinko paistaa ja hanki kantaa on meidänkin rannalla ollut vilskettä; hiihtäjiä ja pilkkijöitä. Mekin ajoimme viikonloppuna mönkijälle pitkin rantoja ja metsiä - sitä ei tehdä kaupungissa.

Odotan jo innolla kevättä ja jäiden lähtöä.
Milloinkahan saadaan ensimmäisen kerran tälle vuodelle kylpeä rantasaunassa? Sitä odotellessa ...

- minna -